Treenikausi paukahti päälle ja kun treenaa paljon jäävät kirjoittelut vähemmälle...valitettavasti. Tässä kuitenkin "pikakooste" highlighteista.

27.3. olimme luonnetestissä Orimattilassa, tuomareina Mikael Laine ja Sami Heikkilä. Luka sai testistä hienosti 188, laukausvarma +++. Yleisesti voi sanoa että kaikki osa-alueet meni kuten odotinkin, vaikka jotkin reaktiot olivatkin hiukan volimakkaampia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin Luka oli testissä niin Luka kun nyt voi olla Puolustushalua löytyi vaikkei kykyä niinkään, aggressiota koirasta ei löytynyt kaivamallakaan . erittäin sosiaaliseksi ja avoimeksi arvioitiin ja suhteellisen kovaksi. Ei siis mitään yllätyksiä, kaikki kuten pitikin. Koitan jossain välissä jahka jaksan/ehdin laittaa arvioinnin liitteisiin. Videokin löytyisi kun vaan nettiin videoiden saaminen olisi helpompaa...

10.-11.4 oltiin Etsintä II -kurssilla Pernajassa, kouluttajina Malminen ja Perkot. Kurssi oli oikein kiva, vaikkei uutta infoa nyt niin valtavasti tullutkaan. Päivien mittaan tehtiin useampi lyhyt harjoitus ja Luka toimi taas kuten pitikin. Loppujen lopuksi etsintätyyppisiä harjoituksia on tehty tosi vähän, mutta kaikista tuo on selvinnyt oli kyse sitten partioinnista metsässä, vesistöetsinnästä, varikko-/taajamaetsinnästä, raunioista, pienemmistä tekniikkaharjoitteista. Siinä suhteessa olen päässyt varsin helpolla, että kun perustyö on tehty, koira on osannut soveltaa oppimaansa todella kattavasti.

24.4. Haminassa pelastuskoirien tottelevaisuus- ja ketteryyskokeessa, tuomarina Jouko Peuhkuri. Tottelevaisuus meni ihan ok, vaikkei meidän paras päivä ollutkaan. Tuomari kertoi jo aluksi ettei pikku asioihin puutu ja tähän perusti myös arviointinsa. Niinpä saimme yleisarvosanan Erittäin hyvä (47/50p). Ketteryyden suhteen olen erityisen tyytyväinen, koska myöhästyneen kevään vuoksi emme olleet ehtineet treenaamaan esteitä lainkaan edellisen syksyn jälkeen. Ihan kylmiltään siis mentiin, mutta hienosti muisti! Ketteryydenkin osalta saimme arvosanaksi Erittäin hyvä (47/50p). Aika paljon on saanut tehdä töitä että opit kaaliin menee, mutta kun ovat sinne menneet, pysyvät myös! Tämäkin löytyisi videona, jos vain olisi paikka mihin laittaa, ilman että kuvan laatu kärsii ihan törkeästi.

Vielä kevättalvella ajattelin, että kisaamme heti keväästä lähtien sekä haussa että jäljellä, mutta sitten päätin kuitenkin hiukan jarrutella ja priorisoida. Töiden ja vapaa-ajan välillä tasapainotellessani (järjestämisvastuussa kesän peko-leiristä, ratamestarina kesäkuun pajä3-kokeessa) päätin keskittyä puhtaasti jälkeen. Varsinaiset kovajälkitreenit laitettiin kesäteloille toukokuulla, mutta ollaan otettu kuitenkin hiekkatie ja asfalttipätkiä jälkitreeneissä. Toukokuun alussa treenattiin ensi sijaisesti pajä2-koetta varten, sen jälkeen pelastusjälkikoetta. Kunhan nämä on selvitetty, aletaan panostamaan 3-luokan tottikseen ja suunnittelemaan taas haku ja ek-treenejä. Syksyllähän sen sitten tietää mitä jaksettiin tänä vuonna ja mikä jätettiin seuraavalle

16.5. olimme Mäntässä pajä2-kokeessa, tuomarina Kari Santikko. Aloitettiin jälkiosuudellla joka meni ihan ok. Yksi keppi jäi johonkin suon laitaan, luultavasti koska oli niin paljon hirven jälkiä ja hajuja, että koko kapasiteetti meni jäljellä pysymiseen. Tai mistä sitä tietää, aina ei vain kaikista saa hajua. Janalta saimme kuitenkin täydet, samoin esineruudusta, joten maastosta pisteitä 180. Tottis ei mennyt tosiaankaan nappiin. Hellettä riitti 27 astetta, mikä varmasti vaikutti. Koira oli aika veto veks ja vaikka piti hyvää kontaktia koko ajan, liikevirheitä tuli paljon. Saimme tottelevaisuudesta vain 76 pistettä ihan ansaitusti, vaikka tuomarikin oli aika tiukka. Sanoi kuitenkin arvostelussaan, että koiran koulutustaso on äärimmäisen korkea, vaikka pisteet tänään muuta kertovatkin. No joka tapauksessa yhteensä saimme 256 pistettä, eli 2-tulos ja sijoituimme luokassamme toiseksi. Lisää täytettä palkinto/pokaalihyllylle .

Pajä2 jälkeen on keskitytty täysillä pejä-kokeeseen, eli harhaa harhaa harhaa ja alustanvaihtoja tietysti. Sen jälkeen kun lumi suli metsästä sen verran että sinne pääsi jäljestämään, on treenattu keskimäärin 4 kertaa viikossa. "Jäljelle jäävän" ajan olen sitten juossut koiran kanssa metsässä suunnittelemassa omaan kokeeseen jälkiä.. Tästä syystä aikaa ei yksinkertaisesti ole jäänyt enää tottikseen ja esineruututreeniin. Haussakin käytiin toukokuussa vain kahdesti. Ehkä sitten kesälomalla...Tänä keväänä tasoa jäljellä on nostettu ja todella haastavia treenejä tehty. Hyvin Luka on niistä kuitenkin suoritutunut Jotenkin aikuistunut hirveästi talven aikana. Harhatkin on nyt viimeisen parin viikon aikana alkaneet sujua todella hyvin, joten odotukset on korkealla ensi lauantain (5.6.) pelastusjälkikokeen suhteen. Niin monipuolisesti hyvin tuloksin on treenattu, että kaiken järjen mukaan tulos pitäisi tulla, mutta sitähän ei kuitenkaan koskaan voi tietää...

Tulevaisuuden koesuunnitelmat on tällä hetkellä vielä auki, kunhan ensin nähdään miten lauantai menee. Toisaalta polttelisi kovasti mennä 19.6. pajä3, mutta kun ei olla ehditty tottista treenaamaan, niin en oikein tiedä. Osaa kyllä kaikki liikkeet, mutta silti sataprosenttinen suoritusvarmuus puuttuu, jos sitä nyt ikinä voi täysin saavuttaa... Toisaalta kevät on ollut aika rankka, joten aletaan olla molemmat koiran kanssa kesäloman tarpeessa, joten voi olla että seuraavat kokeet jää syksylle. Jännä nähdä

Maanantaina (eilen) olimme kaverin kanssa treenaamassa kovaa jälkeä Kouvolan Prisman parkkipaikalla. Porukkaa oli paljon ja herätimme kyllä katseita...

Lukalle tehtiin 100-200 metrin pituinen jälki osittain puhtaalle lumelle ajouran reunaan, osittain ajouran päälle. Jäljellä oli neljä ajouran ylitystä ja se kaartoi koko ajan oikealle. Esineitä oli 6, joista yhden postimerkin kokoisen kankaisen Luka söi . Jälki meni upeasti! Nostatin jäljen ajouran toiselta puolelta n. 10 metrin päästä (annoin id-hajun pussista ja lähetin etsimään jälkeä janan omaisesti paitsi että lähdin itse heti perään). Nosti jäljen, tarkasti hiukan taaksepäin ja kääntyi oikeaan suuntaan. Jäljestysmotivaatio oli korkealla, vaikutti melkein että jatkuvat esineen nostot häiritsivät/ärsyttivät koiraa --> pureskeli esineitä suussaan ja jatkoi matkaa... Nyt todella näytti jäljestykseltä myös tallatuissa kohdissa. Kaikki esineet nousi ja loppuun päästiin. Ihan loppumetreillä meinasi hairahtua harhalle, mutta kun muistutin, palasi omalle jäljelle ja teki töitä loppuun vaikka ihan puolen metrin - metrin päässä vierellä kulki toinen jälki.

Viime viikolla teimme vastaavan pienen harjoituksen Jaalassa, Pekka teki jäljen. Se ei tosiaan mennyt yhtä hyvin... Luka lähti jäljelle hyvin, mutta herpaantui lähes heti harhoihin. Muutenkin tuntui olevan menossa ihan joka suuntaan ja tuntui että esineet nousi säkällä sekoilun seassa. En tiedä oliko alla "tyhjää" liian vähän, oliko häiriöitä liikaa vai onko Pekan jälki yksinkertaisesti liian tuttu = ei riittävän motivoiva suhteessa vieraisiin hajuihin. Itse epäilen vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Eilinen harjoituksen suunnittelu onnistui hyvin, siinä oli riittävässä määrin helppoa ja haastetta, jotta koiran vire säilyi koko ajan. Halusi selvittää tehtävän! Pistää miettimään että mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Perjantaina treenataan taas.

Sunnuntaina 14.3. Luka palkittiin rotuyhdistyksessä vuoden 2009 parhaana pelastuskoirana!

Viime lauantaina olimme naapuriyhdistyksen järjestämässä varikkoetsintäharjoituksessa Lahdessa. Koko etsintäalue oli n. 8 ha, josta minulle ja kaverilleni annettiin etsittäväksi n. 5 ha:n alue.

Aloitettiin alueen tutkiminen Lukalla ja tosi kivastihan se meni. Lukan kanssa partioidessa on mahtavaa se, ettei sitä tarvitse kehottaa työskentelemään, rittää kun irroittaa hihnan! Luka tutkii todella itsenäisesti n. 100 m etäisyydelläkin. Pitää kuitenkin hyvin kontaktia ja odottelee ohjaajaansa, jos välimatka meinaa kasvaa liikaa. Ilmeisesti nämä muutamatkin kovajälkitreenit ovat jo opettaneet jotain, hienosti merkkasi "että tästä on menty". Samoin merkkasi esim. roskiksen kahvat. Oltiin edetty muutama sata metriä ja tarkastettu parin rakennuksen ympärystät kun nappasi hajun ilmasta ja pinkaisi reiluun sataan metriin alueen reunalle. Ilmaisuhaukku lähti hitaasti liikkeelle, mutta sitten kesti tosi hyvin, vaikka meillä todellakin kesti hangessa rämpiessä. Vietiin eksynyt ejopaan ja vaihdettiin koiraa välillä.

Kaverin koiralla tutkittiin aluetta pidemmälle ja löydettiin kaksi("kolme") maalimiestä. Ensimmäinen ladosta Anne-nuken kanssa, joten päästiin elvyttämään. Huh, henkiin se jäi. Toinen eksynyt löytyi hyvissä voimissa. Ensiapuryhmä haki heidät, joten päästiin saman tien jatkamaan etsintää. Kolmas eksynyt löytyi muutaman sadan metrin päästä. Todella hyvin koira työskenteli ja ilmaisut oli varmoja. Muutenkin meidän etsintäpartio toimi minusta hyvin yhteen ja tulosta syntyi. Kolmas eksynyt saatettiin taas ejopaan ja vaihdettiin vielä Luka hommiin, koska yksi henkilö oli edelleen kateissa.

Viimeistä  maalimiestä etsimään lähtiessä tarkistamatonta aluetta oli vielä vajaa 2 ha. Kiersimme loppualueen "yleissilmäyksellä" läpi saamatta havaintoa eksyneestä (itse asiassa kävimme melko lähellä, mutta hajut painuivat verkkoaidan toiselle puolelle). Meidät kutsuttiin ejopaan neuvottelemaan jatkosta. Saimme ohjeen tutkia alueen ulkopuolella kiertävältä tieltä poistumajäljet. Sinne emme kuitenkaan päässeet portin ollessa lukittuna. Onneksi saimme havainnon helikopterin lämpökamerasta uhrin summittaisesta sijainnista. Lähdimme tarkistamaan aluetta ja tällä kertaa koira sai hajun henkilöstä. Koiraa hanki kantoi ja juoksi suoraan maalimiehelle ja haukkui todella hyvin. Me konttasimme maalimiehelle perässä

Kaikki eksyneet löytyivät ja harjoitus oli muutenkin todella onnistunut. Hauska ja hyvä treeni!

Eilen oltiin Lukan kanssa erään tuttavan opissa (joka puolestaan on saanut opppinsa Hormilan Ilkalta)  harjoittelemassa ns.id-jälkeä. Ehkä hiukan varhaista puhua id-jäljestä, paremminkin kovan maan jäljestä lumisella parkkipaikalla. Olimme siis City-Marketin parkkipaikalla illalla, kun siellä oli paljon muitakin kaupassa kävijöitä.

Lukalle tehtiin kaksi n. 100 metrin pituista jälkeä alueen laidalle, osittain ohuelle koskemattomalle hangelle, osittain ajouralle eli kovalle painuneelle alustalle. Koiralle annettiin ennen jäljelle lähtöä pussista jäljentekijän hajua ideana, että koira oppisi erottelemaan hajuja ja etsimään joukosta nimenomaan sen tietyn hajun. Vaatinee muutaman toiston ennen kuin koiran aivoissa palikat naksahtelee...

Ensimmäisen jäljen alussa ei oikein tajunnut, että mikä meininki. Meinasi mennä ihan koirien kusien ja paskojen haisteluksi. Sinnikkäästi vein koiraa aina vaan uudelleen jäljelle, ja kun lopulta pääsi ensimmäiselle esineelle, oli kuin lamppu olisi syttynyt, että tätäkös täällä oli tarkoitus tehdä? Jäljestää? Lumella? Jesss, hommiin pitkästä aikaa! Loppu jäljen pätkä menikin sitten ihan eri meiningillä-

Toinen jälki tehtiin hiukan häiriöttömämpään paikkaan ja sehän sujui jo ihan kivasti. Sadan metrin pätkällä oli 5 esinettä (pienen pieniä, lumesta erottumattomia, esim. pala kirjastokorttia, kolikko, avain, valkoinen kankaanpala jne.) ja loppupalkka ja kaikki nousi! Idea on, että varsinkin alkuun esineitä on paljon, jotta nenä pysyy maassa ja jotta koira pääsee palkkaan usein = kokeen kannattavana.

5.12.2009 olin kuuntelemassa Viitalan Esan luentoa koiran jäljestämisestä ja ihmisen ominaishajun hyödyntämisestä. Esa kertoi, että ihmisestä irtoaa kävellessä jatkuvasti ihohiukkasten (järkyttävä määrä joka sekunti!) mukana lipidejä, joissa on ihmisen ominaishajua. Lipidit eivät ole vesiliukoisia, eivätkä siis huuhtoudu veden mukana,  ja säilyvät maassa jopa parikin viikkoa, siis huomattavasti kauemmin kuin maan rikkoutumisen haju. Tähän perustuu (hyvin yksinkertaistettuna maallikkokielelle ja -järjelle) koiran kyky jäljestää hyvin vanhoja jälkiä tai jälkiä kovalla alustalla: asfaltilla, sisällä, lumella ja jäällä.

Lukalla ei koskaan aikaisemmin ole talvijälkiä ja/tai kovan maan jälkiä ajettu, mutta niin vain jäljet selvitti! Se on suorastaan mystistä mihin kaikkeen nuo otukset pystyvät, kun niille vain osaisi kertoa mitä haluaa...Kotiläksyksi saimme tehdä pari pientä pätkää ennen ensi maanantaita heikoissa häiriöissä = ei koiran kusia, ei välttämättä ihmisiä, totuttelua kovaan alustaan ja auton jälkiin taajama-alueella.

Uskoisin että tämän tapaisella treenaamisella saadaan taas lisää varmuutta "omaan jäljestämiseen", häiriökestävyyttä, työskentelyvarmuutta ja kykyä selvitä hyvin vanhoistakin jäljistä. Yllätys oli kuulla, että rajamiehet harjoittelevat jäljennostoa 12 h vanhoilla jäljillä. Suunnan selvittäminen on kuulemma huomattavasti helpompaa vanhoilla jäljillä kuin uusilla Muutenkin on kuulemma niin, ettei se tuore jälki missään nimessä ole se helpoin, 1/2 h vanha jälki on huomattavasti vaikeampi kuin esim. 3h vanha jälki, ainakin Viitalan mukaan. Pistää ajattelemaan jälkikoulutuksen aloittamista yleensä, hmmm.

Joka tapauksessa kivaa oli, niin minulla kuin koiralla! Mukava saada jotain tekemistä lumiseenkin aikaan, koirakin oli aivan liekeissä Seuraavaa kertaa (ja kesää) odotellessa. Kiitos Merja!

Eilen yritettiin käydä koiran pitkällä hiihtolenkillä, vaan eihän siitä mitään tullut. Pakko oli typistää lenkki puoleen tuntiin, kun ei hanki kantanut koiraa ollenkaan. Lunta on niin paljon ettei takapihalla olevaa hyppyestettä edes näy, joten ei ihme että koiralla hangessa liikkuminen hiukan hankalaa Ekan kerran teki minun duracel-koirani tenän, keskellä peltoa katseli mun perään että hulluko olet, eikö kotiin mentäisi. Hankiaiskelejä odotellaan kovasti, jotta pääsisi taas liikkumaan vapaammin. Tai kyllä voisi vaikka jo lumet sulaa, että pääsisi treenaamaan. Rupeaa olemaan ajatukset aika lailla keväässä ja kesässä kun jatkuvasti kisakalenteria selailee

Tottista otettiin taas kerran lenkillä ja hyvin alkaa jäävät liikkeet juoksusta sujumaan. Maahanmeno on Lukan bravuuri, putoaa kuin kivi, mutta hyvin se seisominenkin jo sujuu. Ekan kerran syksyn jälkeen otettiin eteenmeno kotitiellä ja hyvin muisti vielä. Ensi perjantaina päästään halliin treenaamaan hyppyjä, kiva kiva!

Sunnuntaina oltiin raunioilla. Keli oli tosi hankala, ulkona lämmin auringonpaiste, sisällä kylmää kun pakastearkussa. Osalla koirilla oli hankaluuksia tarkentamisessa, mutta Luka selvisi hienosti! Kaksi maalimiestä, kaksi löytöä. Hyvin tarkensi ja hyvät ilmaisut! Olen niin ylpeä jätkästä

Eilen tein päätöksen, että talvitauko olkoon nyt ohi!

Tottista ollaan otettu tietenkin läpi talven pienimuotoisesti lenkillä ja sisällä tehty esine-/tarkkuusetsintää lähinnä aktivoimiseksi, mutta muuten on kyllä pidetty ihan lomaa rankan koeputken pääteeksi. Eilen oltiin sitten rauniotalolla ja kivaahan se oli pitkästä aikaa. Kolme maalimiestä, kaikki löytyi kivasti ja ilmaisut odotettua paremmat! Haussa ilmaisut on olleet hiukan pätkiviä (ts. viime vuoden lopulla), muttei ongelma ainakaan raunioille ole siirtynyt, jos sitten mitään ongelmaa onkaan... Treenitauko näkyi oikeastaan vain hiukan varovaisempana liikkumisena esim. rappusissa.

Tottiksessa kaikki on minusta ihan kivalla mallilla, pikku hiljaa ruetaan niitä 3-luokan liikkeitä viimeistelemään. Ollaan varattu omalla pikkuporukalla hallivuoro maaliskuun puolesta välistä huhtikuun loppuun, jotta oltaisiin kevään kokeissa heti iskussa :) Sittenhän se nähdään millä mallilla hypyt ja paikallamakuu on. Esineruutua ja hakua olis jo niin kiva päästä treenaamaan, mutta ei se auta kuin malttaa. Kouvolan seudulla lunta on noin metri, joten ei mitään toivoa päästä metsään ihan hetkeen...

Koekalenteria olen selannut ahkerasti, mutta oikeastaan lumitilanne ratkaisee mihin kokeisiin sitä sitten tulee yritettyä. Teoriassa hakukokeeseen haluaisin huhtikuun puolessa välissä ja jäljelle sitten toukokuussa heti kun mahd. mutta katsotaanhan nyt ensin että lumet sulaa, ja kuinka se ilmaisu voi. Pelastusjäljelle osallistumme kesäkuussa. Luonnetestiin menemme 27.3. ja Etsintä II -kurssille 10.-11.4.

Vuoden viimeiset kokeet ovat vihdoin takanapäin, meinasi jo hiukan rankaksi käydä. Meillä oli kolmena peräkkäisenä viikonloppuna koe ja osasta tuli onnistumisia, osasta taas vain kokemusta.

24.10. oltiin Lievestuoreella Pelastusjälkikokeessa ja tulos jäi saamatta (hylätty). Selvittiin 1200 m ongelmitta, kaikki esineet nousi, kokeen harhajäljestä mentiin yli ongelmitta, mutta sitten... Meidän loppujäljellä oli pariskunta ulkoiluttamassa hirvikoiraansa ja siihen Luka sitten "sortui". Liian voimakas ärsyke.... Harmittaa kun oli tavallaan ylimääräinen, ei kokeeseen kuuluva juttu, johon jäimme... No aina ei vaan onnistu, ensi kesänä täytyy treenata sitten muiden koirienkin harhoja.

31.10. oltiin Lahdessa PAHA1 ja sieltäkin tulos jäi saamatta (t90, m143, yht. 233 pistettä, ei koulutustunnusta). Ensin mentiin esineruutuun, 29 pistettä ja aikaa taisi kulua 25 sekuntia, joten meni ihan kivasti. Tottiksesta tuli 90 pistettä. Koira kiersi hyppynoudossa takaisin tulleessaan, mutta muuten menikin melko nappiin :) Mutta sitten maastoon jäi yksi ukko. Keli oli kyllä melko raastava, mutta silti olin yllättynyt.... Jostain syystä koira ei vain ollut saanut maalimiehestä hajua, vaikka minun ja tuomarinkin mielestä teki hyvät pistot. Näinkin voi käydä, kokeet on minusta aina hiukan myös tuurikauppaa.

7.11. olimme Kouvolassa pelastushakukokeessa ja sieltä saatiin lopulta jo ansaittu tuloskin, eli PEHA hyväksytty! Aluksi koira kävi aivan liian kierroksilla ja ilmaisut olivat heikkoja, joten ei ollut meidän nappisuoritus, hyväksytty tulos kuitenkin joten hui hai ;) Ja koska muutama viikko takaperin saimme raunio A-kokeen läpi hyväksytysti, on Luka nyt virallisesti kahden lajin pelastukoira, ja se toki olikin koko kauden tärkein tavoite. Pk-puolella jatketaan sitten ensi vuonna taas. Kyllähän tämä harrastus nöyryyttä opettaa, joskus sitä onnistuu ja sitten taas ei :)

Saimme kaikkiin kokeisiin paikat mitä tavoiteltiinkin, ja loppuvuoden treeniohjelma on sitä myöten selvä. Eli ensimmäisenä pelastujälkikokeeseen, sitten PAHA1 ja sokerina pohjalla pelastushaku. Joko karttuu vain kokemusta, tai sitten olemme kauden päättäjäisissä monta tulosta rikkaampia

Hakua pyritään ottamaan kerrasta kahteen kertaan viikossa mahdollisuuksien mukaan, pimeä pirulainen vain alkaa rajoittamaan. Ennen koetta toivon aina vaan lisää suoruutta pistoihin ja  varmuutta risteilyyn. Ainakin kerran haluan ottaa treeneissä pitkän radan kokeenomaisesti, jotta näen miten kunto riittää. Kuntoa kohotamme pyörä- ja juoksulenkeillä sekä koirariehulenkeillä.

Jälkeä treenataan nyt 4-5 kertaa viikossa ja niin että siellä on aina harha. Viimeksi meni jo tosi hyvin, katsoi harhan suuntaan mutta jatkoi suoraan silti yli. Keppejä on treenattu nyt todella vähän hajustettuina, eli oksasaksilla suoraan metsästä kuivuneet kepit jäljelle, ehtivät hajustua vain pari minuuttia. Lisäksi on tarkoitus kiinnittää huomioita mahdollisimmaan moniin eri alustoihin. Sen olen huomannut että näin kylmällä jäljestäminen on koiralle vaikeampaa, ainakin keppien suhteen, hajut kun ei liiku lainkaan.

Esineruutu on alkanut kulkemaan tosi hyvin. Viimeksi otin kolme esinettä, joista keskimmäinen palkatta ja hyvin säilyi työskentelyinto. Pallopalkka rulettaa, kiitos Sini! Esineruutua otan vielä parisen kertaa ennen koetta.

Jännä nähdä missä välissä sitä ehtisi tottiskentälle kääntyilemään --> ne hypyt, ne hypyt... Lisää varmuutta täytyisi edelleen saada niihin. Jossain vaiheessa ennen koetta täytyy ehtiä ajelemaan Lahden kentälle ottamaan esteitä. Toissa päivänä lenkillä otin ex tempore tottista pallolla ja hyvin meni! Otettiin jäävät, temponvaihtelut ja jäävät juoksusta. Maahanmenot oli todella nopeita, mutta juoksusta seisomaan jäämisen mokasi ensimmäisellä kerralla (toisaalta viimeksi kokeiltu kevättalvella...), toinen meni jo hyvin. Kevättalvella täytyy alkaa kolmosen tottista tahkoamaan, että ollaan sitten kesällä iskussa

Näillä mennään 7.11. asti ja sen jälkeen alkaa hyvin ansaittu talvitauko, pari palauttavaa treeniä tietysti alle ja sitten talviunille ZZZ ZZZZZZ ZZZ......

Viikko sitten olimme kokeessa Leppävirralla PAJÄ 1 -kokeessa, tuomarina Ilkka Halonen.Koe ei kokonaisuutena ollut meiltä mikään nappisuoritus, mutta III-tulos saatiin silti. m156 t76 --> 232, JK1 ja 3.sija! Koe ei ollut minusta mikään järin helppo 1-luokan kokeeksi, vain 3/10 sai tuloksen. Mutta toisaalta ei tarvitse ollakaan, treeniä vaan lisää Ja niitä kokeita myös, eiköhän ne tulokset nouse kun saadaan ohjaajan jännitystasoa alemmas :)

Eilen olimme kokeessa Kouvolla PERA A -kokeessa, tuomarina Ari Kansikas. Eilistä koetta en jostain syystä osannut ollenkaan samalla lailla jännittää. Ehkä kotikenttä auttoi tai se, ettei kyseessä ollut kilpailu vaan pelkkä "testi" tai sitten yksinkertaisesti koe oli minulle suorituksena tutumpi. Ei kai sitä tarvitse niin jännittää kun tietää kuinka homma toimii. Mutta siis homma toimi :) Ketteryydestä saatiin erittäin hyvä, samoin raunio-osuudesta. Koira toimi todella hienosti, vaikka ohjaajan etsintäsuunnitelma olikin sieltä tännepäin...    On se vaan niiiiin hieno koira

Kaksi koetta takana ja kaksi tulosta plakkarissa, joten väsyneenä mutta onnellisena. Tekisi mieli jo talviunille painua, mutta valitettavasti se ei vielä ole mahdollista. Tämä viikko otetaan hiukan kevyemmin, enemmän lenkkejä ja lähinnä palauttavaa treeniä, mutta ensi viikolla se on sitten taas ruettava puskemaan. Viikon päästä selviää onko seuraava koe pelastusjälki vai pera B ja sen pohjalta täytyy sitten lokakuun treenisuunnitelma tehdä. Lokakuun lopulla onkin jo hakukokeet, joten sitäkin täytyy mukaan mahduttaa. Ei ole ainakaan vapaa-ajan ongelmia ei, ja joulukuussa on sitten hyvää aikaa lepäillä